Kymenlaakso sun laulusi soikoon!
Kymenlaakson Osakunnan Rajanylitys. Uuden ylioppilastalon 100-vuotisjuhlat. Wiipurin Pamaus. Mikä näitä kolmea juhlaa yhdistää? Tietenkin hyvä ruoka, iloiset ihmiset ja hersyvä tunnelma, mutta kuuluvimpana osana osakuntien rikas lauluperinne.
Kun mietin syitä, miksi valitsin osakunnan enkä aine- tai muuta järjestöä, mieleeni tulee päällimmäisenä ensimmäiset rapujuhlani Kymenlaakson Osakunnassa. Ne olivat nostalgisien Liisankadun osakuntatilojen viimeiset rapujuhlat ja ne ajoittuivat juuri siihen syksyyn, kun aloitin osakuntaurani. Olin hiukan jännittynyt istuessani pöytään, josta en tuntenut ketään. Ilmassa leijuva tuoksu oli Liisankadulle tyypilliseen tapaan tunkkainen, ja oman pikantin lisänsä siihen toi keittiöstä leijaileva tillin ja äyriäisten tuoksu. Haju kuitenkin jäi unholaan, kun huomasin pöydällä mustavalkoisen kirjan, jossa luki: Kymenlaakson Osakunnan laulukirja.
Kirja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, nimittäin näin jälkikäteen kohtaamiseni tämän kirjan kanssa on ajatellen suurin ja kaunein syy, miksi jäin osakuntaan. Usein ”kymisten” tai kymäläisten sitseillä käyvät muistavat jossakin vaiheessa iltaa mainita: “Tepä laulatte paljon”. Näillä ensimmäisillä rapujuhlillani törmäsin itse samaan. Illan aikana laulettiin ja laulettiin. Olin myyty viimeistään siinä vaiheessa, kun yksi osakuntamme jäsen istuutui vanhan flyygelin ääreen ja soitti sillä Volgan. Musiikista innostunut hämäläinen vieraamme tempautui tanssimaan ripaskaa pöytien edessä. En koskaan ollut kokenut tämän illan kaltaista tunnelmaa millään illallisilla.
En tiedä, mistä Kymenlaakson Osakunnan lauluinto on peräisin. On kuitenkin hienoa, että meillä lauletaan paljon! Nyt kun olen kiertänyt muidenkin osakuntien juhlissa, olen huomannut, ettemme suinkaan ole ainoita. Kuinka rikasta osakuntien lauluperinne onkaan! Jotta se jatkuisi yhtä elävänä kuin tähän asti, kehotan kaikkia laulamaan sitseillä - tottakai muutenkin!
Yksi ero meidän lauluperinteessämme on kuitenkin muihin osakuntiin verrattuna. Harmittavaa kyllä, jossakin historian vaiheessa laulunjohtajan miekkamme on hävinnyt. Onhan meillä ollut mitä mielikuvituksellisimpia korvikkeita, mutta olisihan se aito rapiiri poikaa! (Vuosijuhliimme on enää kaksi kuukautta. ;)
Nyt kun tänä viikonloppuna vierainamme on pohjoismaisia osakuntavieraita, toivon, että tutustumme myös heidän lauluihinsa ja otamme niitä jatkossa mukaan omaakin laulukulttuuriamme. Muistorikasta INS-viikkoa ja intoa joulun odottamiseen!
Heikki Luoto
Hallituksen puheenjohtaja
Kymenlaakson Osakunta