Omat tilat ovat osakunnille tärkeitä. Satakuntalaisen Osakunnan blogivuorolla civis Miikka Koskinen kertoo, miksi Satakuntatalo on satolaisille erityisen rakas.
Osakuntatoiminta on tilakeskeistä. Uuden ylioppilastalon tuore historiikki kertoo, kuinka taloa käyttöön otettaessa puhuttiin ylioppilaiden uudesta kodista keskellä Helsinkiä. Retoriikka ei ole muuttunut sadan vuoden aikana: vaikka Satakuntalainen Osakunta onkin muuttanut Uudelta omaan Satakuntataloonsa, osakuntahuoneisto Viisiä markkinoidaan edelleen "olohuoneena keskellä Helsinkiä".
Kampin Lapinrinteessä sijaitseva Satakuntatalo on satolaisille rakas, eikä vähiten siksi, että suuri osa aktiivitoimijoista asuu ainakin osan opiskelu-urastaan Satakuntatalossa. Tällaista ei olekaan joka osakunnalla: osakuntahuoneista ja asuntoja samassa talossa. Osakuntahuoneisto Viisi on monen osakuntalaisen olohuone varsin konkreettisella tavalla: kynnys lähteä viettämään aikaa osakunnalle ei ole kovin korkea, jos niin tehdäkseen ei tarvitse käydä edes ulkona.
Talo on rakennettu vuonna 1952 ja sen on suunnitellut arkkitehti Einari Teräsvirta. Alunperin talo oli tarkoitettu sadalle asukkaalle, mutta nykyään asukkaita on vain 70. Tyhjillään talo ei ole, vaan ennen vain oli tapana asua tiiviimmin. Monet asuinhuoneista olivat kahden hengen huoneita.
Talon arkkitehtuuri on herättää keskustelua puolesta ja vastaan. Osakuntalaisia hauskuuttavat monet talon ominaisuudet, kuten viisi rappua, joista A-rapusta puuttuu kokonaan kakkoskerros ja C-rapussa kerrokset ovat puoli kerrosta eri korkeudella kuin muissa rapuissa. Jostain syystä ensi kertaa talossa vierailevat ovat usein hieman eksyksissä. Asuinhuoneista löytyy myös näppäriä ratkaisuja, kuten vinoja seiniä ja hankalia kulmia. Ulkopuolelta talo ei näytä kovin kummoiselta, mutta se on aikanaan ollut ajan hermolla. Se nimittäin muistuttaa kovasti Le Corbusierin suunnittelemaa myös vuonna 1952 valmistunutta Unité d'Habitationia Marseillessa. Le Corbusier oli sentään eräs modernin arkkitehtuurin ykkösnimistä.
Mitä Viisiin tulee, se on ahkerassa käytössä. Hanna Viren kirjoitti tässä blogissa, että virolaisilla ja suomalaisilla osakunnilla on se ero, että ensin mainituissa on aina joku paikalla. Myönnän, että aivan tähän ei SatO:llakaan päästä, mutta yritys on kyllä hyvä. Erityisesti SatO:n tuore kuraattori Mikko Mäkipää on ansiokkaasti pitänyt läsnäolollaan huolta siitä, että Viisissä on ihmisiä kellonajasta riippumatta. Mikko ei muuten koskaan ole asunut Satakuntatalolla.
Tämä vuosi tuo mukanaan tärkeän muutoksen talon asukkaille ja osakunnalle. Alusta lähtien Satakuntatalossa on toiminut kesäkuusta elokuuhun kesähotelli, jonka tieltä asukkaat ja osakunta ovat joutuneet muuttamaan pois. Viime vuonna kesähotellitoiminta päätettiin lopettaa ja ensi kesänä saamme kokea, miltä tuntuu viettää kesä Satakuntatalossa.
Kuulostaako jännittävältä? Tule joskus käymään, tai lue lisää SatO:n lehdestä, Karhunkierroksesta. Lehdessä
IV/2010 on Tytti Rintasen kuvakollaasi elämästä Satakuntatalolla ja lehdessä
I/2008 Hanna Hannuksen juttu talon historiasta.