Nuorseniorin ajatuksia

Tätä kirjoittaessani marraskuu alkaa kääntyä joulukuuksi ja lukukausi on pian lopuillaan. Savolaisen osakunnan kesään ja syksyyn on mahtunut monenlaisia tapahtumia.

Heinäkuussa seilattiin Tervahöyryristeily eli Tervis 58. kerran. Elokuussa toteutui pitkään suunnitellut kesäpäivät Viron Aegviidussa ystävyysjärjestöjemme Korporatsioon Indlan ja Korporatsioon Fraternitas Estican sekä osakunnan senioreiden kanssa. Aegviidussa työskentelimme yhdessä kolmessa eri työpajassa, aiheina olivat suomen ja viron kielet, historia ja kirjallisuus sekä teatteri. Toki ohjelmaan mahtuivat myös sitsit. Olimme Virossa juuri Viron uudelleenitsenäistymisen 20-vuotispäivän aikaan, mikä toi vielä oman lisänsä juhlalliseen tunnelmaan. Täytyy sanoa että tuo oikein onnistunut matka on yksi parhaita osakuntakokemuksiani.

Ehdittiinpä syksyllä vielä juhlia koti-Suomessakin, lokakuussa senioriyhdistyksemme 75-vuotisjuhlia sekä tuomiosunnuntain aattona marraskuussa 125. Talakkunajuhlia, joissa perinteisesti esiintyi salaperäinen Kapitulj, syötiin talkkunapuuroa ja tirripaistia ja juotiin piimää.

Jos osakunnalla tapahtui paljon, niin tapahtui myös omassa elämässäni, nimittäin valmistuin ja siirryin siten osakunnan jäsenestä senioriyhdistyksemme jäseneksi. Oltuani osakunnan jäsen viisi lukuvuotta tuntuu nyt vähän erikoiselta ja haikealtakin olla seniori. Erityisesti tämän kesän ja syksyn isoissa osakuntatapahtumissa kiinnitin  kuitenkin huomiota siihen, kuinka paljon senioreita niihin osallistui. Niin Viron matkalla kuin senioriyhdistyksen vuosijuhlissakin laskeskeltiin, että osallistujien ikähaarukka ulottui parikymppisistä kahdeksankymppisiin.

Jos nuorempana osakuntalaisena senioritoiminta tuntuikin joskus aika kaukaiselta, niin tänä vuonna olen sen ymmärtänyt: osakuntalaisuuden ei tarvitse päättyä valmistumiseen vaan se voi kestää koko loppuiän.

Ville-Pekka
Neuvos ja seniori
Savolainen osakunta