Unta vai totta?

Muistellessani tähän saakka kuluneita opiskeluvuosiani, pulpahtaa mieleeni mitä kummallisimpia muistikuvia.. Päässä pyörii jonkinlaisia unenomaisia tunnelmia. Kaikkea muuta kuin opiskeluun liittyvää. Mistä nämä kaikki muistot ovat tulleet?

..On lämmin, hämärä kesäyö. Täysikuu mollottaa taivaalla. Kuunsilta heijastelee peilityynellä järvellä. Täydellisen hiljaisuuden rikkoo ainoastaan tuttujen äänien naurunkiljahdukset. Saunasta ulostullessa kuvitteli, että ulkona olisi kylmä. Hypättyämme hämärään järveen sulaudumme kuitenkin meitä ympäröivään ihmeellisen lämpöiseen, sametinpehmeään veteen. Polskimme ja kellumme kuun valossa ties kuinka pitkään. Se oli täydellinen kesäyö..

..Kävelen Helsingin keskustan yössä. Ihmiset tuijottavat meitä ja huutelevatkin jotain. He ihmettelevät kulkuetta, joka kävelee ylpeänä kohti Aleksis Kiven patsasta. Niin, tietenkin kansallispuvut päällä ja laulaen "Voimalla seitsemän miehen". Ulkopuoliset luulevat meidän olevan joku harras aateliike.  Mikäs sen hauskempaa. Ei kaikkien tarvitse ymmärtää. Tämä on meidän juttu..

..Iloinen joulutunnelma täyttää tilan. Joululakki päässä, puurokauha suussa ja tutut ihmiset ympärillä. Hetkonen, tuttuja ihmisiähän on joka puolella. Siis sali aivan pullollaan. Joululaulut raikuvat ja arjen murheet unohtuvat. Tupsahtaapa paikalle kaksimetrinen joulupukkikin. Tuntuu, että joulu on tulossa..

..Taas kävelen keskustan halki. Tällä kertaa kuitenkin keskellä Mannerheimin tietä! Autot odottavat pääsyä tielle vartioston takana. On pimeää, sataa lunta. Soihtujen valojono ja ylioppilaiden laulu täyttävät kuitenkin kadut. Presidentti vilkuttaa meille parvekkeeltaan. On kylmä ja jalat kohmeessa, mutta se ei haittaa. Sisällä odottaa lämmin glögi..

..Kello on seitsemän aamulla. Sen tajuan, kun huomaan auringon pilkistelevän jostain verhojen takaa. Ollaan tanssittu kirjaimellisesti läpi yön. Korkkareissa. Tiskin päällä. Äänet  käheänä. Nyt taitaa olla aika tulla alas. Onneksi on hammasharja mukana ja aamiaiselle pääsee tien toiselle puolelle McDonald´siin..

Ilman osakuntaani minulla ei olisi näitä eikä monia muita muistoja värittämässä opiskeluvuosiani. Kuten huomaat, jokainen näistä muistoista on me-muodossa. Osakunta on yhteisö, jossa ystävät ovat aina lähellä. Täten haluan rohkaista kaikkia mukaan osakuntaan. Osakuntaelämä vie mukanaan, mutta vasta kun sille antaa luvan!

Ulrika Hänninen
Eteläsuomalaisen Osakunnan toimittaja