Ystävät merten takana - osakuntaelämän kansainvälisiä riemuja

Osakuntaelämän suurin riemu ja rikkaushan ovat tunnetusti osakuntaystävät, mutta kun osakunnan kautta saa tutustua myös naapurimaidemme opiskelijaelämään, -järjestöihin ja opiskelijoihin rikastuu elämä entisestään! Helsingissä joulukuun alussa vietetystä pohjoismaisesta osakuntatapahtumasta INS-viikonlopusta liikkuu osakuntalaisten keskuudessa legendaarisia kertomuksia ja hienoja muistoja, itse vietin tuon samaisen viikonlopun virolaisen ystävyysjärjestömme alumnipäiviä juhlien.

Pohjalaisten osakuntien ystävyys Eesti Üliopilaste Seltsin kanssa juontaa juurensa yli 80-vuoden taa ja yhteydenpito, stipendiaattivaihto ja vastavuoroiset vierailut ovat edelleen tiiviitä. Puoleksi vuodeksi Tarttoon suuntaavilla stipendiaateillamme tuntuu olevan taipumusta jäädä sinne pidemmäksikin aikaa ja samaa ilmiötä on havaittavissa myös Tartosta Helsinkiin tulleilla stipendiaateilla, mistä päätellen vastaanotto on lämmintä lahden kummallakin puolen.

Itse olen saanut tutustua ystävyysjärjestöömme Helsinkiin tulleiden stipendiaattien ja vierailujen kautta. Keväällä saimme vieraaksemme 30 EÜS:n jäsentä, vietimme heidän kanssaan  Ostrobotnialla perjantaina perinteiset pöytäjuhlat ja lauantai-iltaa vietimme EÜS:n tapojen mukaan olutpöydässä. Kuukautta myöhemmin keväiseen Tarttoon suuntasi bussilastillinen innokkaita pohjalaisia juhlimaan EÜS:n 140.vuosijuhlaa. Näitä villejä ja railakkaita viikonloppuja on muisteltu monesti jälkeenpäin ja katseet suuntautuivatkin jo heti tuleviin yhteisiin tapahtumiin.

Marraskuussa pohjalaiset ja seltsiläiset ystävämme kävivät yhdessä Pietarissa ja sekin reissu kuuluu olleen perinteisen riehakas ja vähäuninen. Joulukuun alussa oli siis vuorossa odotettu matkamme Tarttoon. INS-viikonlopun ja laivojen jääongelmien takia pohjalaisedustuksemme kutistui viiteen Helsingistä matkanneeseen ja kahteen Tartossa elelevään pohjalaiseen, mutta se ei menoa hidastanut.

Suuntasimme matkamme Tarttoon jo torstaina ehtiäksemme osallistumaan joka torstaiseen olutpöytään. Laivamatkalla valmistauduimme viikonloppuun nukkumalla laivanlattialla ja jatkamalla unia myös bussimatkalla Tallinnasta Tarttoon. Tarttoon päästyämme otimme taksin ja suuntasimme suoraan EÜS:n talolle, jossa torstainen kokousputki oli juuri päättynyt. Majalla sisään astuessamme saimme hieman kummastuneita katseita aulassa juttelevilta jäseniltä, miesjärjestöön kun harvemmin tuntemattomia naisia ilmestyy. Selitimme kuitenkin suomiviro-kielellämme tulevamme Suomesta ja ilmeet muuttuivat heti ymmärtäväisiksi ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Pian löysimmekin jo tuttuja, saimme oluet käteemme ja pyysimme lupaa liittyä olutpöytään muiden kanssa. Torstai-ilta sujui rattoisasti uusien ja vanhojen tuttujen kanssa jutellessa.

Perjantaina nukuimme pitkään, nautimme talvisen kauniista ja satumaisesta Tartosta sekä edullisesta ruoasta ja juomasta ja illalla suuntasimme askeleemme Seltsin majalle. Siellä osallistuimme tietokilpailuun emmekä yllättävien ja kokeneiden apujoukkojemme ansiosta jääneet kisassa edes aivan viimeisiksi. Illan mittaan päädyimme järjestökierrokselle myös muihin Seltsin lähellä majaansa pitäviin järjestöihin. EÜS:n ja muiden sikäläisten järjestöjen ero kotoisiin osakuntiimme on esimerkiksi siinä, että niissä on ympäri vuorokauden paikalla joku jäsenistä, joten yhdellä puhelinsoitolla meille ja seltsiläiselle oppaallemme aukenivat ovet tutustumaan myös muihin taloihin ja niiden elämään. Myöhemmin yöllä pääsimme vielä tutustumaan paikallisten yökerhojen tanssilattiaan ja aamulla kello kuusi baarissa istuessa saatoimme vain lähettää koti-Suomeen viestiä "Eikö nämä baarit täällä mene koskaan kiinni?!". Ennen nukkumaanmenoa istuimme vielä keittiönpöydän ääressä syömässä salmarijuustokakkua ja puhumassa virolaisen ja suomalaisen maidon rasvaprosenteista.

Lauantaina jätin ystäväni nukkumaan ja suuntasin puolitapäivin kohti Seltsin majaa, jonne oli saapunut edellisen illan ja yön Tallinnassa ystävyysjärjestöläistemme vieraanvaraisuudesta nauttinut eteläpohjalainen. Iltapäivällä vuorossa oli akateemisten perheiden lounas, mutta tutun ystävälliseen tapaan meidätkin pyydettiin liittymään erääseen seurueeseen. Niinpä vietimme lauantai-iltapäivän kiinalaisen ruoan ja virolaisen oluen seurassa ja aloittelemalla iltaa syntymäpäiväkakulla ja kuohuvalla. Illalla suuntasimme jälleen jalkamme EÜS:n majalle, jossa ilta jatkui laulaen, nauraen ja jutellen. Päivän jännitysmomenttiin päästiin illalla, kun vuoroon tuli stipendiaattina olleen ystäväni värien saanti. EÜS antaa värinsä ja järjestöhattunsa myös stipendiaatille ja tapojen mukaan nauhoja ei saada vain yhtä, vaan niitä voivat antaa kaikki akateemisesti vanhemmat järjestön jäsenet. Erikoisen tilanteesta tekee myös se, että hatulle ja jokaiselle nauhalle niiden vastaanottaja juo myös tuopillisen olutta. Ystäväni sai värinsä läheisellä sillalla, joten jossain vaiheessa puimme takit päälle ja suuntasimme pakkasyöhön seuraamaan tätä juhlallista tilannetta. Stipendiaatti selvisi juomistaan ihailtavan erinomaisesti ja varpaiden ollessa jo tunnottomat siirryimme takaisin majalle jatkamaan iltaa tutuissa merkeissä, nauraen, laulaen ja jutellen.

Aamuyöllä laulavan saattajan kanssa majapaikkaamme talvisessa Tartossa kävellessä saatoimme vain todeta, että kaikkeen hienoon sitä osakunnan kautta pääseekin osallistumaan!

Hanna Viren

PPO:n hallituksen pj 2011